Osallistui Pakinaperjantain haasteeseen alla olevalla tekstillä:

Lumi on suomen kielen kauneimpia sanoja. Rakkaalla lapsella on useita eri nimiä. Kaikkihan varmasti tiedämme millaista lunta tarkoitetaan, kun puhutaan vitistä, kohvasta,puuterista, natturasta tai utukasta. Vain eskimoilla on enemmän eri sanoja kielessään lumelle. Suomen kielessä taitaa vain eri humalatilan asteille ja vivahteille olla enemmän nimityksiä kuin lumelle.

Asumme hyvin pohjoisessa. Talvella täällä on erittäin kylmää ja silloin luonto lepää eikä kasvua tapahdu. Luonto sananmukaisesti tempaisee lumipeitteen ylleen ja kömpii sen alle kuin karhu talviunilleen. Lumipeitteen alla keräävät kaikki roudan maat voimiaan kukkiakseen sitten taas lyhen ajan keväällä ja kesällä. Myös suomalaiset rauhoittuvat talven tullen. Pimeänä vuodenaikana ladataan akkuja, tehdään puhdetöitä ja katsotaan televisiosta Kotikatua. Kesällä sitten kirmaillaan festivaaleilla ja erilaisissa tapahtumissa. Kilpaillaan eukon kannossa ja suojuoksussa ja muissa kansallisissa perinnelajeissa.

Lumi on kaunista. Tiedän ihmisiä, jotka ovat muuttaneet siirtolaisiksi maihin, joissa ei lunta sada. Monet heistä sanovat eniten kaipaavansa vanhasta kotimaastaan nimenomaan lumisia pakkastalvia. Kun on kerran saanut sieluunsa jäljen siitä, millainen narahdus kuuluu saappaan alla  kovassa pakkasessa lumista tietä pitkin kävellessä, niin tuosta jäljestä on mahdotonta päästä eroon. Se on häivähdys kollektiivista tajuntaamme.

Lumi on rauhoittavaa. Se on symboli viattomuudelle. Vasta satanut lumi on armoa. Saat entiset askeleesi anteeksi ja voi aloittaa kaiken alusta .

Lumi on vapautta. Se on tyhjä taulu - tabula rasa. Mikään ei sitä kahlehdi eikä alista tahtoonsa. Aivan kuten runoilija Aaro Hellaakoski kauniisti ilmaisee:

"Tietä käyden tien on vanki, vapaa vain on umpihanki "