Osallistuu Pakinaperjantain haasteeseen, jonka aiheena on Tonttu

 

Muutamia vuosia sitten elettiin Joulupukin konttorissa kriisin aikoja. Itse Joulupukki , joka oli virkaiältään jo yli 400 vuotta vanha, oli kutsunut kaikki luottotonttunsa kriisipalaveriin. Perimmäinen syy tähän kokoukseen oli kentältä vuosien saatossa yhä äänekkäämpänä kantautunut viesti lahjojen tasosta. Lahjat eivät olleet enää vastanneet saajiensa toiveita.

"Me emme enää tahdo pysyä perässä tässä kehityksessä", vaikeroivat tontut lähes yhteen ääneen. "Toista se oli ennen, vanhaan hyvään aikaan", jatkui heidän puhina partakarvojensa seasta."Toista oli ennen, silloin kun minä aloitin näissä hommissa, niin ihmiset olivat tyytyväisiä. Omena, villasukat tai kirveenvarsi riitti majaan kuin majaan", säestettiin. "Mutta nyt, nyt on DIVX/DVD/SVCD/VCD/CD/CD-R/CD-RW/MP3, digiboxia, LCD-televisiota",parahti eräs heistä. "Kännyköistä puhumattakaan", jatkoi toinen.

Muutama tunti vierähti siinä ja usea kolpakko Joulupukin muorin valmistamaa maukasta joulusahtia jouduttiin siemailemaan ennen kuin alun perin toivottomaan tilanteeseen alkoi löytyä ratkaisuja. Yhdessä tuumin päätettiin, että toimintatapaa on muutettava. Enää ei riitä joulunalusviikkojen hiiviskely talojen ikkupielissä ja kurkistelu kammareihin. On jalkauduttava kunnolla ja oltava niin hyvin selvillä nykyihmisten elämäntavoista kuin mahdollista.

Tiukkojen testien jälkeen oli kelpuutettu uudellenkoulutukseen vain lupaavimmat tontut. Oli pyritty valitsemaan sopivasti eri ikäryhmistä sekä poika- että tyttötonttuja. Näin oli tuhansien tonttuarmeija saatu osapuilleen vastaamaan lahjojen saajien jakaumaa.

Sanomattakin on selvää, että koulutus oli vaativa. Ei ole helppoa oppia nykysuomalaisen elintavoille yhdessä vuodessa, kun on koko ikänsä viettänyt Joulupukin turvallisessa suojeluksessa ja aina vain muutamina joulunalusviikkoina päässyt kurkistelemaan ihmisten elinpiiriä kapeasta näkökulmasta aivan kuin avolaitoksesta karannut elinkautisvanki. Olosuhteet olivat kuitenkin erinomaiset varta vasten pystytetyssä valmennuskeskuksessa. Opetukseen uhrattiin rahaa ja resursseja. Lennätettinpä helikopterilla itse Jari Sarasvuokin pariin otteeseen luennoimaan siitä miten nykyihminen käyttäytyy.

Tulos oli hämmästyttävän hyvä ! Vain me ,kourallinen ihmisiä, jotka tiedämme tämän suurimittaisen projektin toteutumisesta, voimme eroittaa nämä tontut tavallisista ihmisistä. Eikä se helppoa ole asiantuntijallekaan aina havaita näitä todellisen asianlaidan kavaltavia hienovaraisia merkkejä.

Liikenne on ehkä helpoin alue huomata nämä tonttuystävämme. Äkilliset kaistanvaihdot, riskiä sisältävät ohitukset ja vilkun käyttämättömyys ovat varmimmat tunnusmerkit. Joukkoliikenenvälineissä hyvä vihje on se, että harjaantumaton tonttu ei muista ottaa esimekiksi reppua selästään vaan pyörii sukkulana usein samaan aikaan kännykkäänkin puhuen täpötäydessä bussissa tai raitiovaunussa. Jos hän saa istumapaikan, niin hän laittaa hyvin usein reppunsa viereiselle vapaalle istumapaikalle ja muut ihmiset saavat seisoskella käytävällä.

Tonttuja voi löytää lähes mistä vain. Palveluammateista ns. Mitäs sulle -myyjistä aina pörssinoteerattujen energia-alan valtionyhtiöiden hallintoneuvostoihin.

Mutta me, jotka tiedämme näiden tonttuharjoittelijoiden perimmäisen mission, emme anna heidän puutteidensa häiritä. Emmehän ole itsekään täydellisiä. Kun törmäämme heihin, niin emme menetä malttia vaan hymyilemme salaperäisesti ja saatamme jopa iskeä ymmärtäväisesti silmää.

Tonttuillaan !