Kello oli aamulla soimassa kahdeksalta, mutta ajattelin että mitä sitä näin aikaisin alkaa uutta vuotta ja käänsin kylkeä. Heräsin uudemman kerran vasta vartin yli 11.

Yhden maissa lähdin ulkoilemaan. Ilma oli harmaa, mutta eipä se haitannut, sykemittari toimintakuntoon ja menoksi. Heti alkuun tulikin pieni tauko, kun vanha ystäväni Pekka tuli vastaan avovaimonsa kanssa. Vaihdoin muutaman sanan heidän kanssaan. Tässä olisi taas vanha kaveruus, joka pitäisi elvyttää. Kauan sitten olimme Pekan kanssa paljon tekemisissä, mutta sitten vuodet veivät erilleen ja omiin asioihin kummankin.

Lenkkini kulki Keskuspuistoa pitkin, ohitin Maunulan ulkoilumajan, joka näytti olevan auki. En kuitenkaan poikennut sisälle, mutta pistin aukioloajat mieleeni vastaisuuden varalle. Ehkä joku sunnuntai keväällä käyn kahvilla ja verestämässä vanhoja muistoja. Joskus 60-luvun lopulla tuli hiihdettyä todella paljon talvisin näissä maisemissa. Voi niitä aikoja, olin silloin 13 -14 vuotias. Siihen aikaan tuli kyllä liikuttua, hiihdettyä,luisteltua, jalkapalloa ja fillarointia aivan spontaanisti. Vanhemmat eivät juuri puuttuneet lastensa touhuihin puhumattakaan, että olisi viety autolla harjoituksiin. No Eskon faija taisi kerran puhaltaa jalkapallon täyteen ilmaa, kun se oli tyhjentynyt. Silloin lapset touhusivat keskenään aivan eri tavalla.

Lenkki vei aikaa 2 tuntia 13 minuuttia, keskisyke 119, taukoja tuli sen verran, että matkaksi arvioisin vain 13 km, mutta tästä on hyvä jatkaa tämän vuoden kuntoilua. Loppumatkasta tuli vettä aika hyytävästi ja ripstop-pintainen ulkoilupuku oli enemmän kuin tarpeen.